Lavansaaren vaiheita

Itäisellä Suomenlahdella, n. 70 km etäisyydellä Kotkasta etelään ja n. 30 km Viron rannikolta pohjoiseen, sijaitsee Lavansaari. Tämä reilun 15 km2 kokoinen, matala, kivinen ja hiekkainen saari on yksi niistä Suomenlahden saarista, jotka Suomi joutui viime rauhanteossa luovuttamaan Venäjälle.

Lavansaari on kuulunut eri aikakausina niin Ruotsin, Venäjän, kuin Suomenkin hallintaan.

Saaren ensimmäisestä asutuksesta on jäänyt merkiksi hautakalmisto Suursuonmäelle. Tämä kalmisto on 1920-luvulla tehtyjen tutkimusten perusteella peräisin esiroomalaiselta rautakaudelta eli ajanjaksolta 500 - 0 eaa. 1300-luvulla saarelle tuli ruotsalaista asutusta, mistä merkkinä on runsas ruotsalaisperäinen paikannimistö. Nämä olivat saaren ensimmäiset vakituisemmat asukkaat. 1570 alkoi Ruotsin ja Venäjän välillä sota, joka sai aikaan asukkaiden vähenemisen ja osittain katoamisenkin. 1630-luvun loppupuolelta alkaen saarelle muutti uutta, suomenkielistä väkeä nykyisen Kotkan ja Viipurin väliseltä rannikolta. Lavansaaren asukasluku oli suurimmillaan v. 1925, jolloin saarta asutti 1335 henkeä. Vuoden 1939 lokakuussa joutuivat kaikki saaren 1089 asukasta lähtemään evakkoon.

Lavansaaren asukkaat olivat kautta aikain kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Kalaa myymällä saatiin rahaa, jolla voitiin ostaa sellaisia elin- ja muita tarvikkeita, joita saarella ei voinut kasvattaa tai valmistaa. Uusien kaupunkien, varsinkin Pietarin perustaminen antoi saarelaisille uuden elinkeinon, kauppamerenkulun. Ensin lastattiin kiviä Pietariin pienillä jaaloilla, vähitellen lastit kasvoivat ja monenlaista muutakin tavaraa alettiin seilata satamasta toiseen. 1800-luvun lopulta 1910-luvulle tultaessa oli Lavansaarelle kehittynyt suuri kauppalaivasto, joka enimmillään (v. 1915) käsitti 78 suurta rekisteröityä purjealusta - kaljaaseja ja kuunareita. Näiden lisäksi saarelaisilla oli useita kymmeniä pienempiä, rekisteröimättömiä jahteja. Kauppamerenkulun "kulta-aika" päättyi, kun ensimmäisen maailmansodan seurauksena Neuvosto-Venäjän raja sulkeutui.

V. 1920 Tarton rauhan rajan vetäminen aiheutti hallaa myös lavansaarelaiselle kalastuselinkeinolle - saarelaisten parhaat nuotta-apajat kun jäivät Venäjän puolelle. Kalansaaliiden pienennyttyä joutuivat saarelaiset etsimään uusia tulonlähteitä. Vaikka pyyntimenetelmiä kehitettiin ja etsittiin uusia nuotanvetopaikkoja sekä perustettiin kalanjalostamokin, ei elanto enää ollut varmaa. Suursaaren ja Seiskarin tapaan yritettiin Lavansaartakin markkinoida matkailukohteena. Huonot kalansaaliit ja sitä myötä vähenevät tulot saivat osan saarelaisista ryhtymään kielletyn tavaran kauppiaiksi eli spriin salakuljettajiksi.





Tiesitkö, että...

Kuva englantilaisen Ernest Boardin öljyvärimaalauksesta n. 1920-luvulta. Kuvassa isorokkorokotuksen keksijä Edward Jenner (1749 -1823) rokottaa kahdeksanvuotiasta James Phippsiä 14.5.1796. Kuvalähde: Dea Picture Library/Getty Images/De Agostini kokoelma.

...tarttuvat taudit olivat menneenkin ajan iso riesa - niin myös Lavansaaressa.

Lavansaaren kirkonkirjat kertovat että 1700- luvulla lapsikuolleisuus oli suurta. Vuosisadan jälkipuoliskolla, jolloin kuolinsyitä jo kirjattiin kuolleiden luetteloihin, niistä ilmenee, että isorokko riehui saarella. Vuonna 1770 kuoli kaikkiaan 39 saarelaista - näistä 34 oli alle 15-vuotiaita lapsia. 32 lapsen kuolinsyy oli isorokko. Myös vuosi 1783 oli ankara isorokkovuosi; tuolloin kaikkiaan 39 kuolleesta 36 oli alle 15-vuotiaita lapsia ja näistä 29 kuolinsyy oli isorokko.

Isorokko on Variolaviruksen aiheuttama, pisaratartuntana leviävä sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa, mutta josta voi suuresta kuolleisuudesta huolimatta parantua. Edward Jenner kehitti tautia vastaan rokotteen 1700- luvun lopulla ja Suomessa aloitettiin rokotukset vuonna 1802. Maailman terveysjärjestö WHO on julistanut 8.5.1980 isorokon hävitetyksi maailmasta.

Lavansaaren rippikirjoissa on ollut sarake rokotusmerkintää varten vuodesta 1846 alkaen. Tuolloin rokotettiin lähinnä lapsia. 1800-luvun lopulla, jolloin isorokkoa vastaan rokottaminen oli Suomessa jo pakollista, oli rokotussarakkeen otsikkona isorokon tuolloinen ruotsinkielinen kutsumanimi "koppor", joka suomeksi käännettynä oli "rupuli".

Tekstilähteet: Kansallisarkisto, Lavansaaren kuolleiden ja haudattujen luettelot vv. 1750 - 1800 sekä rippikirjat vv. 1846-1883 ja 1884-1894. Lisäksi THL:n internetsivu sekä Wikipedia aiheesta isorokko.

Lavansaaren kansakoulu vuoden 1910 laajennuksen jälkeen.

Kansakoulu aloitti toimintansa Lavansaaren Pohjakylässä v. 1889. Ensimmäinen koulurakennus rakennettiin Koivistolla ja kuljetettiin valmiiksi hakattuna saareen. Tämä rakennus paloi 14.12.1895 ja sen tilalle rakennettiin uusi koulu. Rakentamisen aikana koulu toimi väliaikaistiloissa. Uuteen kouluun päästiin muuttamaan 23.11.1896. Koulua suurennettiin v. 1910, jolloin tehtiin kaksi uutta luokkahuonetta. Lavansaaren kansakoulu oli aikanaan Suomen maalaispitäjien suurimpia.