Lavansaarev viisii

Pääsiäinen Lavansaaressa

Lavansaaressa oli tapana mennä varhain pääsiäisaamuna katsomaan auringon tanssia sen noustessa merestä. Toinen syy varhaiseen aamuheräämiseen pääsiäisaamuna oli se, että variksen vesi oli ehdittävä hakea kaivosta ennen lintujen heräämistä. Kun vesi oli nostettu kaivosta, eikä yksikään lintu ollut ehtinyt laulaa tai raakkua, luettiin linnuille seuraava loitsu:

Petin kuret, petin käret, petin pienet linnukkaiset, petin vaivaiset varikset.

Perhe pesi sitten silmänsä ja kasvonsa tällä vedellä ja sillä varmistettiin, että silmät ja iho pysyivät kirkkaina, eivätkä kesakot päässeet rumentamaan kasvoja.

Pääsiaisaamuna haettiin kummeilta, usein myös naapureilta, virpomispalkka. Virpomassa oli käyty palmusunnuntaina, jolloin virvottava oli jäänyt viikoksi velkaa kakun, joka usein oli pyöreä rusinapulla. Toinen lasten ilahduttaja oli pääsiäiskukko, joka oli muninut pesään karamelleja, lavansaarelaisittain menttejä. Pesä oli piilotettuna vaikkapa sängyn alle, jolloin sen etsiminenkin oli jännittävää.

Pääsiäisen aikaan rakennettiin myös keinuja sekä lapsille että nuorisolle. Lasten narukeinuja tehtiin pihoille ja nuoriso rakensi omat suuret kyläkeinunsa yhteisille alueille. Keräsiväthän keinut koko kesäkauden nuorisoa suurin joukoin yhteiseen ajanviettoon.

Lähteestä Pirkko Talsi: Vähä varjoo verkostaki - lavansaarelaista elämää koonnut Anna-Riitta Pohjola.

Uuden vuoden touhuja Lavansaaressa

Unto Hartonen on lavansaarelaista lapsuuttaan kuvaavassa kirjassaan kertonut, kuinka hän pienenä poikana oli tutkimassa tovereineen, mitä Mullinmäelle oli uuden vuoden yönä kerätty kaikkien ihmeteltäviksi ja omistajien pois kannettavaksi.

"- Kyl tääl onki taas vaik mitä raahattu, näättäk työ, kus siin alimmaisen on ihah hyvä paatti, kenehhäs seki on.

- Ja tuos on jonku portti ja reki.

- On niil ollu täys työ, kun ne ot tuop paatikki tänne raahannu ja tietyst tuol reel.

- Onk meilt mittää tuotu, olettak työ nähny ommii tavaroi?

- Mie kyl katsoin sillok, ku myö lähettii, et ainaki portti oli siin aijav vieres, mut nyt mie nääkki, et meijä pienempä kelkka ot tuos kasas.

- Se tais jääjä miult ulos, kum mie tulis sek kas mäest.

- Meijäk kaivost ot tuotu kippo, ainaki se os samallaine, mie juoksek katsomas, onk meilt pois, uotelkaa työ tääl.

- Onk teilt, Amo mittää tuotu?

- Ei taija olla ja mie arvaakki minkä peräst, meijä Ato ov varmast ollu tääl raatamas ja ne ei sit ottannu meilt mittää."

Anna-Riitta Pohjolan koostaman jutun lähteet:

Elma Pensaari-Hällströmin artikkel Joulun möröt ja keijut... Lavansaaren Sanomat no 12, 2006

Pirkko Talsi (kok): Vähä varjoo verkostaki, Lavansaari-seura ry. 2013

Unto Hartonen: Ulkosaarella syntynyt, Lavansaari-seura ry. 2016

Joulu Lavansaaressa

Joulunalusaika oli Lavansaaressa usein pahinta kelirikkoaikaa, mutta talviroventti oli hankittu jo hyvissä ajoin syksyllä, joten joulun valmistelua eivät huonot tai olemattomat kulkumahdollisuudet pahemmin häirinneet. Jouluun valmistauduttiin siivoamalla koti ja varaamalla parasta kotoa löytyvää ruokaa perheelle pyhinä syötäväksi. Pirkko Talsi kertoo äitinsä Helmi Talsin muistelleen, että joulunalusaikaan kuuluivat aaton lisäksi aatonaatto ja sitä ennen iitto ja iitoniitto.

Joulukuusi tuotiin tupaan jouluaattona ja usein se ripustettiin kattoon pystyssä pysymisen varmistamiseksi. Elävät kynttilät kuusessa vaativat vakaan kuusen ja pienemmissä tiloissa kuusi saatiin vedetyksi ripustuskoukun kautta kattoon päivän ajaksi ja tila parempaan käyttöön. Koristeina kuusessa oli kynttilöiden lisäksi lippunauhoja, lasten koulussa tekemiä koristeita, rinkeleitä ja kauniisiin papereihin kiedottuja menttejä, jotka varsin pian vaihtuivat puunpalaseen, mutta kuori oli edelleen koristeellinen.

Aattoon kuului myös joulusauna, jonka jälkeen käytiin syömään. Perinteisiin joulun ruokiin kuuluivat tattarimakkarat, rasvatuhlit, sianliha, ei kuitenkaan kinkku, erilaiset suola- ja maustekalat, kapakalat, norssi, matikka- ja lihaserpa, tattari- hirsryyni- tai riisipuuro, kaali- ja lanttupiirakka sekä veskuna- tai rusinakiisseli. Leivonnaisina on mainittu esim. riisirusinapiirakka ja kuivatuista omenanlohkoista tehty omenapiirakka. Juomana käytettiin taaria. Aattoillan aikana kävi joulupukki viskaamassa lahjat ovesta, mutta itse pukkia ei näkynyt milloinkaan. Jos joku yritti päästä näkemään, kuka lahjat viskoi, katosi viskaaja kiireesti lähimmän kulman taakse.

Jouluaamuna mentiin varhain aamulla kirkkoon. Kirkko oli lämmittämätön, mutta kauniisti koristeltu palavilla kynttilöillä. Erityisen tunnelman loi kirkkokansan höyryävä hengitys. Vuonna 1938-39 Lavansaaressa pappina toiminut Lauri Hakamies kertoo muistelmissaan, kuinka häneltä alkoivat epistolavirren aikana korvat jäätyä, mutta kirkon täysi seurakuntalaisia sai vähitellen aikaan niin paljon lämpöä, että loppuliturgian aikana alkoi jo tulla hieman hiki.

Kirkossa käynnin jälkeen oli jouluruuan vuoro. Aiemmin mainittuja jouluruokia syötiin jokainen perhekunta omassa järjestyksessään. Yhteistä oli se, että jouluna herkuteltiin runsaalla ja monipuolisella ruoalla, kun normaali arkiruoka oli vaatimattomampaa, usein tuhlia ja suolakalaa.

Joulupäivän ajankulu olivat pelit ja leikit, kun kotona oli pysyttävä. Elma Pensaari on kertonut joulunvietosta vuonna 2005 Lavansaari-seuran joulujuhlissa. Kertomus julkaistiin vuoden 2006 Lavansaaren Sanomissa. Lainaan tähän hänen kuvaustaan: "Meil pelattii vanhaapiikaa, pököröllii, Pietarii, sääskii - se oli samanlaist ku tammi, en kuolemakseinkaa muista, olik niil samat säännöt. Pojat pelas tammeeki. Kotipellii pelattii.

Sit oli semmosta, ku otettiin tulitikut karpist kouraa ja puotettii pöyväl iha sekasin. Siint sit otettii tikku kerrallaa, ettei toine liiku. Sen voitti ain äiti. Hänel oli nii vakaa käs.

Sit, ku haluttii vähän liikkumista, sit leikittii suutarii. Isä teki olkiist suutarin ja tarvittii pitkä riuku, toises pääs oli suutarin puolustaja, toises - mie sanon nyt hienost - asiakas. ...Tytymamma tarhaaki pelattii. Siihi tarvittii pienii kaunihii kivvii ja käet piti olla ähelät.

Tapaninpäivän leikittii jo piirileikkii. Se oli miust ni mukava katsoo, ku isä houkutteli äitii leikkimää kans. "Pittäähä siunki tulla piirii, nii lapsil tullee hyvä miel." Äiti ku meil oli aina nii vanija, isä oliki leikkisämpi."

Tapaninpäivänä oli lupa mennä kyläilemään. Nuoriso vietti aikaa piirileikeissä ja muuten huvittelemalla, lapset omissa leikeissään. Aikuiset vierailivat sukulaisissa tai tuttavissa ja vanhempi väki saattoi pitää hartaushetkiä. Joulun aikaan laulettiin myös kotona virsiä ja hengellisiä lauluja, kuten "Kellot kaikuu, kellot temppelin" ja "Oi muistatko vielä sen virren".

Poikkeus kotonapysymiseen oli oljamissa käynti. Oljamiin lapsia kutsuttiin sukulaisten ja kummien luokse, missä näitä oljamia pidettiin hyvänä miten parhaiten kyettiin ja osattiin. Oljamissa ollessa lapsella tai nuorella oli kutsutalosta saatu kaulavaate päällä kirkkoon mennessä, jolloin hän erottui tämän talon oljameksi. Oljamiin pääseminen oli lapsille ja nuorille erityisen merkittävää ja haluttua.

Arkipyhät, kolmas ja neljäs joulupäivä, käytettiin erilaisten käytännön toimien suunnittelemiseen ja valmistelemiseen. Kyseessä saattoivat olla yhdistysasiat, nuottakuntien kokoukset tai muut yhteiset toimet, kun joulun ympärillä saarelaiset olivat kotona ja aikaa oli käytettävissä arkea enemmän.

Joulunvietto jatkui yli uudenvuoden loppiaiseen saakka ja siitä muodostui tarpeellinen lepoaika saaren väelle. Välttämättömät työt tehtiin, mutta pääosin valmistauduttiin talvikalastukseen, kuten nuottamerelle ja putkakalastukseen, joka oli merkittävä ja tarpeellinen elinkeino useimmille saarelaisille.

SANANSELITYKSET:

talviroventti = ruokavara talveksi

mentti = karamelli

rasvatuhlit = uuniperunat vuoassa, päällä siankylkeä

serpa = keitto

kapakala = kuivattu kala, usein norssi

veskunakiisseli = luumukiisseli

taari = katajanmarjalla maustettua kaljaa

tuhli = peruna

karppi = laatikko

ähelä = sukkela

vanija = vakava, hiljainen

oljamissa käynti, oljamet = jouluvierailu, yökylässä käynti, jouluvieraat


TEKSTIN ON KIRJOITTANUT ANNA-RIITTA POHJOLA lähteinään:

* Lavansaaren murretta, Lavansaari-seura ry. 1996

* Unto Hartonen: Ulkosaarelle syntynyt, Lavansaari-seura ry. 2016

* Elma Pensaari-Hällströmin artikkeli Joulun möröt ja keijut..., Lavansaaren Sanomat no 12 julkaistu 2006

* Vaalimo Hannula: Lavansaari, Lavansaaren historiatoimikunta 1947

* Pirkko Talsi (kok.): Vähä varjoo verkostaki, Lavansaari-seura ry. 2013

* Tauno Harju: Muistelmia ja mietteitä Lavansaaresta, kirjoituskokoelma 2013

* Lauri Hakamies: Aika toinen, toinen tää, WSOY 1991

* Elna Piispan vastaus ruokaperinnekyselyyn, 1990-luku

Martinpäivä Lavansaarella

Lavansaaressa oli Martinpäivänä, 10.11. aivan omanlaisensa juhlatavat – tuolloin kylillä kiersivät Martinsantit eli Martin muutrat. Tapa oli tullut saarelle Viron kautta Saksasta.

Nämä santit ja muutrat (eli kerjäläiset ja oudot) kulkivat talosta taloon hupsuttelemassa tanssien ja pyytäen palkaksi ruokaa. Santit olivat alkuun viinaa kerjääviä poikia ja heillä saattoi olla mukanaan vanhempi mies, ns. Saksan Martti. Viime vuosisadalla enimmäkseen tytöt kulkivat santteina. Santit olivat pukeutuneet nurin päin käännettyihin turkkeihin, Viron eli "mantereen viisiin" sidottuihin pieksuihin ja karvalakkeihin. Lisäksi he olivat noenneet kasvonsa, jotta heitä ei voinut tunnistaa.

Oven ulkopuolelta he kyselivät: "Saapik Martit sissää tulla?". Tupaan päästyään he sitten tanssivat päät yhdessä, toisiaan hartioista kiinni pitäen, ja lauloivat Martin virttä. Esityksestään he yleensä saivat palkaksi ruokatarvikkeita, jotka sitten nauttivat seuraavana iltana saunatuvassa illanistujaisissa. Tyttöjen ollessa Martin santteina, tulivat pojat illanistujaisiin kuokkimaan.

Lavansaarelta on kerätty Martinvirsiä eri versioina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon. Varhaisin ja pisin, Jaakko Länkelän tallentama versio on vuodelta 1858. Myös Laina Porkka, Aili Laiho, Lauri Laiho sekä E. K. Neuvonen ovat tallentaneet eri versioita näistä virsistä, joita ovat esittäneet ainakin Anna Piatta Kääriä, Tuomas Mulli, Helena Mulli, Anna Veini ja Anna Klaus. Virren pituus on vuosikymmenten saatossa lyhentynyt, koska perimätieto on muistinvaraista.

Seuraava virsi on Tuomas Mullin esittämä ja Lauri Laihon vuonna 1935 tallentama. Tuomas Mulli oli tätä esittäessään 87 vuoden ikäinen ja hänen kerrotaan virttä laulaessaan innostuneen myös tanssimaan tähän kuuluvaan tapaan.

Virren alku on taltioitu kahtena versiona, molemmat saman esittäjän.

Tulijat kolkuttavat oveen laulaen:

Avaa ovi, Annikkene, niksahuta linkko, Liena, laske Martti tuppaa!

Martin kynsii kynnistää, varpahaisii valuttaa.

Kylmä kynsii kyssyy, valuttellee varpahii. Jne.


Toisessa versiossa alku on erilainen, tässä koko virsi:

Hups, hups, Martikkene, siellä saaren santikkene!

Mist on Martti maalle tullut? Martti on tullu taivahast.

Tuonnu vitsat taivahasta, millä pienii pieksetää, vakahaisii vaalitaa.

Hups, hups, Martikkene, siellä saaren santikkene!

Ottakaa tuli tuppaa, lyökää lekko permannolle!

Onk lupa tupahan tulla vai onk seista seinuksella.

Martin kynsii kynnistää, varpahaisii valuttaa,

kylmä kynsii kyssyy, valuttellee varpahii.

Hups, hups Martikkene, siellä on saaren santikkene!

Peremies, pereisäntä, ottakaa vottimet kättee, keksikää männä kellerii,

tuokaa tuoresta lihhaa, Martin Santin makkaraa.

Tuokaa Martille tuopikkesta, kantakaa Martil kannukkesta,

et saap Martti rohketaksee, Martin jalat tantsimaa, Martin kielen kerkeäks.

Martti ku tantsii, ni maa myrisee, tupa kuusine kumisee,

penkit paukkuu pihlajaiset, orret notkuu ounupuiset.


Laulajat kiittelevät saatuaan evästä ja toivottavat karjaonnea:

Passipo, pereisäntä, perenaine naisukkene! Siitköön siun sikkais, poikikoon siun porsahais!


Jos eivät saaneet mitään, manasivat:

Thyi, saakoon tää tupa palemaan, thyi, tää kartano kattoomaan!


Sanaselityksiä:

santti = kerjäläinen, sana tulee viron kielestä - vrt. mardisandid

muutra = outo, lavansaarelainen murresana

linkko = puinen salpa, lavansaarelainen murresana

kynnet kynnistää = sormet ovat jäässä ja hyvin kipeät, lavansaarelainen murreilmaisu

varpaat valuttaa = varpaita särkee, sana viron kielestä

vakahainen = vauva, lavansaarelainen murresana

lekko = liekki, sana viron kielestä, vrt. leek

peremies, pereisäntä = perheen isä/isäntä, nimitykset viron kielestä

vottimet = avaimet, sana viron kielestä

myrisee = jyrisee, lavansaarelainen murresana

passipo = kiitos, sana venäjän kielestä, vrt. spasibo

ounupuiset = omenapuiset, omenapuusta tehdyt, sana viron kielestä

Lähteet:

  • Pirkko Talsin kokoama kirja: Vähä varjoo verkostaki, Lavansaari-seura ry. 2013
  • SKS, Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelma, Lavansaarelta kerätyt runot Martinpäivään liittyen: SKVR XIII2 numerot 4906 ja 4907
  • Kirja: Lavansaaren murretta, Lavansaari-seura ry. 1996
  • Kysely Anna-Riitta Pohjolalta sanaselityksiin liittyen