Kuvaus: Vasemmalla Lounatkylässä sijainnut Osuusliike liiton kauppa. Taustalla oikealla näkyy koulurakennuksia. Kauppa oli pystyssä vielä v. 1992. Kuva on Armas Tolsan albumista.

Kuvaus: Tommilan talon katolta otetussa kuvassa keskellä on Pajusen ja oikealla Matti Tolsan (Tölkön Matin) talo. Taustalla näkyy vaalea kansakoulun uusin osa, jossa ovat apuopettajien asunnot. Sitä ennen on Anton Ruudan talo ja tästä oikealle Ville Piensohon (Jussin Ville) selä Osuusliike Liiton kaupan rakennukset. Etuvasemmalla oleva tie johti kansakoulun ohi Pohjakylään. Kuva Helmi Talsin jäämistöstä

Kuvaus: Tommilan talo rakennettiin 1800-luvulla nimismiesten virkataloksi, jota käyttivät saaren kolme ensimmäistä nimismiestä. Suursaarelainen kauppias Kristian Tommila perusti erääseen sen pieneen huoneeseen saaren ensimmäisen kaupan, ja Tommilan maakauppa oli merkitty kaupparekisteriin jo v. 1866. Tämä sekatavarakauppa toimi talossa 1900-luvun alkuvuosiin saakka ja kauppias Kristian Tommilan v. 1890 tapahtuneen hukkumisen jälkeen hänen vaimonsa otti toiminimen haltuunsa. Tämän jälkeen talossa toimi mm. kalanjalostustehdas, kesävieraitten ruokala ja kutomo. Saaren viimeinen osuuskaupan hoitaja asui myös tässä talossa. Saaren luovuttamisen jälkeen rakennus on ollut venäläisten käytössä ja sitä on jonkun verran laajennettu. Venäläisaikana talossa on ilmeisesti toiminut ainakin sähkövoimala. Kuva Helmi Talsin jäämistöstä.

Kuvaus: Heikki Piispan kirja "Meri on meidän peltomme" kertoo Lavansaaresta ja sen merenkulusta talonpoikaispurjehduksen kukoistuskaudella. Kirjan kustantaja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja se on painettu v. 2003. Kirjan takakannen teksti kertoo: Lavansaaren kunta oli viime vuosisadan alussa tunnettu vilkkaasta talonpoikaispurjehduksestaan, ja saaren laivasto oli Suomen maalaiskuntien suurimpia. Siihen kuului lähes kahdeksankymmentä rekisteröityä purjelaivaa ja kymmeniä pienempiä purjealuksia. Kivien seilaus Pietariin, Riikaan ja Tallinnaan sekä Itämeren laajuinen rahtiliikenne työllisti purjehduskauden aikana saaren koko työkykyisen asujaimiston, niin miehet kuin naisetkin. Runsaan tuhannen asukkaan lavansaarelaista kylätaajamaa voidaan luonnehtia Suomen selväpiirteisimmäksi merenkulkuyhteisöksi 1900-luvun alussa. Saarella ei ollut viljelyksiä, vaan toimeentulon perustana oli meri ja merenkulku. Talvisin kalastettiin Suomenlahden jäälakeuksilla ja rakennettiin uusia kaljaaseja, sulan veden aikana seilattiin. Lavansaari on yksi niistä Suomenlahden ulkosaarista, jotka sodan jälkeen katosivat rautaesiripun taakse. Siitä lähtien se on ollut salaperäisyyden verhoama suljettu saari.