Kuvaus: Yksiosainen kortti, jonka kuva-aiheena on osa Lavansaaren kauppalaivastoa v. 1914. Kortissa Lavansaarella ollut Suomalainen Kauppa Oy toivottaa onnea vuodelle 1924. Kortin on julkaissut Lavansaari-seura ry.

Kuvaus: A4 -kokoinen kartta, jossa on kuvattuna Lavansaaren kylät ja talot v. 1939. Numeroitujen talojen ja niiden omistajien luettelo tulee kartan mukana.

Kuvaus: Kullervo Naskin v. 1983 piirtämä karttakuva Lavansaaresta. Kartan mittakaava on 1: 20.000 ja mitat n. 43 x 62 cm. Kartta on painettu kiiltävälle paperille.

Kuvaus: Paperinukkearkki, jossa joko tumma- tai vaaleatukkainen tyttö sekä Lavansaaren kansallispukuun kuuluvat vaateosat.

Kuvaus: Heikki Piispan kirja "Meri on meidän peltomme" kertoo Lavansaaresta ja sen merenkulusta talonpoikaispurjehduksen kukoistuskaudella. Kirjan kustantaja on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja se on painettu v. 2003. Kirjan takakannen teksti kertoo: Lavansaaren kunta oli viime vuosisadan alussa tunnettu vilkkaasta talonpoikaispurjehduksestaan, ja saaren laivasto oli Suomen maalaiskuntien suurimpia. Siihen kuului lähes kahdeksankymmentä rekisteröityä purjelaivaa ja kymmeniä pienempiä purjealuksia. Kivien seilaus Pietariin, Riikaan ja Tallinnaan sekä Itämeren laajuinen rahtiliikenne työllisti purjehduskauden aikana saaren koko työkykyisen asujaimiston, niin miehet kuin naisetkin. Runsaan tuhannen asukkaan lavansaarelaista kylätaajamaa voidaan luonnehtia Suomen selväpiirteisimmäksi merenkulkuyhteisöksi 1900-luvun alussa. Saarella ei ollut viljelyksiä, vaan toimeentulon perustana oli meri ja merenkulku. Talvisin kalastettiin Suomenlahden jäälakeuksilla ja rakennettiin uusia kaljaaseja, sulan veden aikana seilattiin. Lavansaari on yksi niistä Suomenlahden ulkosaarista, jotka sodan jälkeen katosivat rautaesiripun taakse. Siitä lähtien se on ollut salaperäisyyden verhoama suljettu saari.