Kuvaus: Heikki Piispan kirja " Lavansaari - Itäisen Suomenlahden villit vuodet" kertoo lavansaarelaisten elämästä ja oloista kahden maailmansodan välisenä aikana. Kirjan on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja se on painettu v. 2013. Kirjan takakannen teksti kertoo: Unohtuneen ulkosaaren kohtalonvuodet Lavansaari on nykyään lähes autio ulkosaari itäisellä Suomenlahdella. Venäjälle kuuluvaan saareen ei ole kulkuyhteyttä, eikä sitä löydy purjehtijoiden oppaista. Tässä teoksessa saaren värikäs historia aukeaa arkistomateriaalien ja saarelaisten muistojen kautta. Tapahtumat sijoittuvat sotienvälisiin kuohuviin vuosikymmeniin. Venäjän vallankumous oli katkaissut saarelaisille tärkeät kauppayhteydet Pietariin, mutta tilapäistä elantoa toi kieltolain aiheuttama alkoholin salakuljetus. Turvattomuutta loivat myös Neuvostoliiton uudet aluevesirajat, joiden väitetyistä loukkauksista saarelaiset saattoivat joutua Leningradiin asti kuulusteluihin. Talvisodan alla Neuvostoliitto esitti Suomelle sotilaallisia vaatimuksia ulkosaarista, ja väestö evakuoitiin. Vielä lähdön hetkellä moni uskoi pikaiseen paluuseen, mutta sitä ei koskaan tullut.

Kuvaus: Risto Hamarin, Martti Korhosen, Timo Miettisen ja Ilmar Talven kirja " Suomenlahden ulkosaaret - Lavansaari, Seiskari, Suursaari, Tytärsaari" kertoo näiden ulkosaarten historiasta, kansasta ja kulttuurista. Kirjan on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja se on painettu v. 1996. Kirjan takakannen teksti kertoo: Tätä menetettyä maailmaa ei ole paljon tutkittu. Suomenlahden ulkosaaret on ensimmäinen teos saarten historiasta, kansasta ja kulttuurista. Risto Hamari hahmottaa saarten luonnonhistorian, fyysisen ympäristön kehitystä ja kertoo saarten harvinaislaatuisesta, vaihtelevasta luonnosta, Timo Miettinen tutkii saarten esihistoriaa, ihmisen varhaisinta vaihetta arkeologisten löytöjen kautta ja Martti Korhonen luo katsauksen saarten historiallisen ajan vaiheisiin monien valtioiden välissä. Ilmar Talve kuvaa laajasti ja monipuolisesti saarten omintakeista kansankulttuuria, alkuperäisväestön tapoja, elinkeinoja ja sosiaalista elämää.

Kuvaus: Antero Uiton ja Carl-Fredrik Geustin kirja " Taistelu Suomenlahden ulkosaarista" kertoo Suomenlahden ulkosaarten vaiheista ajanjaksolta, joka alkaa ennen Suomen itsenäisyyttä jatkuen sisällissodan ja rauhan vuosien kautta talvi- ja jatkosotaan sekä välirauhaan saakka. Kirjan on kustantanut Docendo Oy ja se on painettu v. 2016. Kirjan takakannen teksti kertoo mm.: Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari Suomenlahden itäosassa tuntuivat sata vuotta sitten lähes tavoittamattomilta. Kaupankäynti suuntautui pääosin Pietariin, Riikaan ja Tallinnaan. Venäjän vallankumous, Suomen sisällissota ja Tarton rauhan meriraja katkaisivat saarelaisille tärkeät kalastusvedet ja kauppayhteydet. 1920-luvun lopulla saaret alkoivat kehittyä suomalaisiksi matkailukohteiksi ja elämä elpyä. Kahdenkymmenen vuoden ajan niillä elettiin rauhassa. Kun Talvisota alkoi, neuvostojoukkojen oli helppo vallata saaret, joilta suomalaiset olivat poistuneet. Neuvostoliitto menetti Suursaaren maaliskuussa 1942, mutta koko jatkosodan ajan se miehitti Lavansaarta. Sotavuosina taisteluja käytiin muun muassa Tytärsaaresta ja Somerista.

Kuvaus: Pirkko Talsin kirja "Vähä varjoo verkostaki" kertoo jälkipolville ja muille asiasta kiinnostuneille vanhoista lavansaarelaisista tavoista, ihmisten elämänkulusta, käsitöistä ja pukeutumisesta. Kirjan toiseen osaan on koottu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digitoimia, Lavansaarelta tallennettuja Suomen Kansan Vanhoja Runoja ja loitsuja. Kirjan on julkaissut Lavansaari-seura ry. ja se on painettu seuran 100-vuotisjuhliin v. 2013. Kirjan takakannen teksti kertoo Pirkko Talsin sanoin mm.: Tämä kirja on tehty äitini, Helmi Talsin, o.s. Kääriä, kunniaksi. Hän tiesi vanhoista tavoista ja asioista hyvin paljon ja opetti ne myös lapsilleen. Virpominen, variksen vesi, Martin hupsuttelu, auringontanssi, sateenkarkotusloitsu ja muut olivat hänen elämäänsä, osin loppuun asti. Lavansaaren kansallispuku oli hänelle tärkeä ja hän valmisti itse yhteensä seitsemän pukua alusta lähtien. Hän kutoi ympärikkökankaat, ompeli yliset ja kutoi vironvyöt kaikkiin pukuihin. Tavallisen laulamisen ohella runonlaulu kiinnosti häntä, olihan hänellä esikuvana setännaine Anna Pietta Kääriä. Äiti lauloi aina kotona ollessaan ja työtä tehdessään. Hän kertoi Lavansaaren asioista niin usein, että ne syöpyivät mieleen.

Kuvaus: Unto Hartosen kirja " Ulkosaarella syntynyt" kertoo kirjoittajan, saarelaispojan, lapsuusvuosista Lavansaarella. Kirjan näköispainoksen on painattanut Lavansaari-seura ry. Unto Hartosen luvalla. Kymin Osakeyhtiön 100-vuotissäätiö on tukenut kirjan julkaisemista. Kirjan ja kirjailijan esittelyä: Lavansaaressa myöhään syksyllä 1924 syntynyt Unto Hartonen, Santerin Unto, on 1990-luvun alussa kirjoittanut perheelleen ja lähisuvulleen muistojaan saaressa vietetystä lapsuudestaan. Hän on muistellut, kuinka hän samanikäisten toveriensa Sepen ja Amon kanssa on tehnyt niin kepposia kuin kolttosiakin sekä kaikenlaista arkipäiväisempää, mutta myös osallistunut perheensä mukana monenlaisiin töihin, joissa lapsetkin pystyivät olemaan avuksi. Tapaamme poikakolmikon laskemassa suksilla mäkeä, tormissa tuuliajolla ja vaikkapa Kalastajainseurantalon ovella kurkkimassa, kun vanhempi väki on tanssimassa. Samalla, kun Unto kertoo tarkkoja huomioita tapahtumista, hän tulee kertoneeksi myös paljon Lavansaaren tavoista ja erilaisista ilmiöistä, kuten kesävieraista ja kiertävistä kauppiaista, poikien omasta kaupanteosta kesävieraiden kanssa Kukkulan rannalla sekä marjojen noppimisesta Suisaaressa. Hailin kalastukseenkin Unto joutuu äitinsä kanssa, kun isä ja isoveljet ovat Kotkassa tilapäistöissä. Kirja on täynnä mielenkiintoisia ja hauskoja kertomuksia lavansaarelaisesta elämästä 1920- 30